Aivan kuten eri paikoissa tarjolla olevan kitaransoiton opetuksen laatu vaihtelee, myös kitaratunneille osallistuvien oppilaiden taso vaihtelee paljon. Nyt en kuitenkaan puhu kitaraoppilaiden musikaalisuudesta tai kitaransoiton taitotasosta. Nämä eivät ole niitä asioita, jotka määrittelevät hyvän kitaraoppilaan.
Puhun nyt kitaraoppilaan asenteesta ja suhtautumisesta kitaransoiton opetukseen. Kaikki oppiminen lähtee asenteesta ja korvien välistä. Opetuskokemukseni perusteella haluan kertoa sinulle 5 yleisintä virhettä, joita olen nähnyt kitaraoppilaiden tekevän kitaratunneilla ja kerron miten sinä voit välttää niitä. Näin saat 100% irti kitaransoiton opetuksesta riippumatta siitä, missä käyt tällä hetkellä kitaratunneilla.
Kitaristiksi ei tulla viikossa. Vaikka eräs suomalainen, kitaransoiton opetusta netissä tarjoava palvelu mainoksissaan niin väittikin: “Teemme sinusta leirinuotiokitaristin viikossa”. Ihminen, joka aloittaa nollasta, ei pääse siihen viikossa. Se ei ole realistista.
Kitaransoiton oppiminen on siis lähtökohtaisesti pitkäaikainen oppimisprosessi. Ei hätää, se ei tarkoita sitä, ettet pystyisi soittamaan yhtään mitään ennen, kun olet käynyt kitaratunneilla vuosikausia. Mutta se tarkoittaa sitä, että kun kuuntelet suosikkikitaristisi soittoa ja haaveilet pystyväsi soittamaan yhtä hienon kuuloisia asioita kitaralla, se ei tapahdu kitaratunneillakaan viikossa. Eikä se tapahdu kuukaudessa.
Eikä se todennäköisesti tapahdu myöskään ensimmäisen vuoden aikana. Mutta jo sen ensimmäisen vuoden aikana tulet oppimaan ja soittamaan paljon kaikkea, mikä on siistiä ja hyvänkuuloista, ja tulet pääsemään lähemmäksi tavoitettasi! On kuitenkin tärkeää saada realistinen perspektiivi siihen, miten kauan kestää tulla todella hyväksi soittajaksi.
Kuinka pitkään kitaratunneilla opiskeluun kannattaa sitten varautua? Jos haluat tulla oikeasti todella hyväksi kitaristiksi, varaudu käymään kitaratunneilla ainakin 5 vuotta. Tämäkin tietysti riippuu paljon soittajan tavoitteista ja lähtötilanteesta. Tärkeintä on ymmärtää, että puhutaan mieluummin kuukausien sijaan vuosista.
Jos se kuulostaa sinusta pitkältä ajalta, niin on hyvä muistaa, että itseopiskellessa voit kertoa tuon ajan ainakin 3:lla tai 4:llä. Itseopiskellessa on tosin myös erittäin suuri mahdollisuus siihen, ettet koskaan saavuta tavoitettasi. Jos kitaratunnit auttavat karsimaan soitonoppimisesta pois 10-15 vuotta, niin se jäljelle jäävä 5 vuotta on loppujen lopuksi aika vähän.
Näin vältät tämän virheen: Kun aloitat kitaratunnit, älä lopeta niitä liian aikaisin. Joskus tulee varmasti vaiheita, jolloin on yksinkertaisesti pakko pitää tauko jostain itsestä riippumattomasta syystä, mutta palaa sen jälkeen takaisin kitaratunneille niin pian kuin mahdollista. Kun olet käynyt kitaratunneilla vuoden verran ja peilaat taaksepäin kaikkia niitä asioita, mitä olet oppinut, tulet hämmästymään. Mieti sitä: Jos kehityt kitaratunneilla joka viikko aivan pienenkin askeleen, kuinka monta pientä askelta se tekee vuodessa? Kuinka monta pientä askelta se tekee 5:ssä vuodessa?
Jotta kitaratunneista saa mahdollisimman paljon irti, täytyy niillä käydä säännöllisesti. Vuosien opetuskokemukseni perusteella voin sanoa suoraan ja rehellisesti, ettei 1-2 oppituntia kuukaudessa riitä millään. Tälläisella aktiivisuudella kitaraoppilas saa aivan liian vähän feedbackia, ohjausta ja opetusta, ja kahden kitaratunnin välinen aika kasvaa liian pitkäksi.
Otetaan yksinkertainen esimerkki tosielämästä: Soittaja käy kitaratunnilla. Hän oppii uuden tekniikan. Seuraavaan kitaratuntiin on 4 viikkoa aikaa. Soittaja harjoittelee kotona ensimmäisen viikon oikein. Toisella viikolla hän alkaa vahingossa huomaamattaan harjoitella tekniikkaa väärällä tavalla ja harjoittelee väärin yhteensä 3 viikon ajan. Ongelma selviää vasta seuraavalla kitaratunnilla, kun opettaja huomaa ja korjaa asian. Harjoittelu meni oikein yhden viikon ajan ja väärin kolmen viikon ajan. Kuinka paljon edistystä tuli? Mitä jos seuraava kitaratunti olisi ollut viikon päästä ja tuo virhe olisi korjattu heti sen ilmaannuttua?
Lähes aina harvojen käyntien syyksi kitaraoppilas kertoo kiireisen aikataulunsa. Niin, meillä kaikilla on kiireitä. Valitettavasti asia nyt vain on niin, että jos ihminen haluaa oppia soittamaan kunnolla, on hänen yksinkertaisesti raivattava aikatauluunsa tilaa kitaransoiton oppimiselle. Mieti kaikkia erilaisia olemassa olevia lajeja ja harrastuksia. Kuinka monta sellaista lajia tiedät, jossa tullaan hyväksi harrastamalla sitä 1-2 kertaa kuussa?
Esimerkiksi 4 oppituntia kuussa on jo tarpeeksi hyvä aktiivisuustaso. Tämän ajan järjestäminen ei usein vaadi mitään muuta, kuin yksinkertaista priorisointia ja oman kalenterin siivoamista. Valitettavasti tälläisissä tilanteissa ihmiset eivät usein edes yritä kunnolla. Ja näin soittotaidot jäävät polkemaan paikoilleen ja usein liian harvoin tunneilla käyvä soittaja usein jättäytyykin lopulta kitaratunneilta pois. Ei siksi, etteikö kyseisellä soittajalla olisi ollut potentiaalia tulla todella hyväksi soittajaksi, vaan siksi, ettei hän osannut hallita omaa aikaansa.
Näin vältät tämän virheen: Järjestä kalenteriisi aikaa kitaratunteja varten. Kyse on vain siitä, että päätät järjestää tai päätät olla järjestämättä aikaa. Ja mikäli et pääse säännöllisesti kitaratunneille nykyisestä opettajastasi johtuvista syistä esim. opettajasi peruuttaa tunteja usein, suosittelen lukemaan oppaan siitä, mistä tunnistat hyvän kitaransoiton opettajan ja harkitsemaan opettajan vaihtamista.
Minkä tahansa taidon kunnollinen oppiminen vaatii aina toistoa. Tämä on vain fakta ja tietynlainen olemassa oleva fysiikan laki, jonka ohi ei ole oikoreittiä. Siksi meidän kitaristienkin täytyy harjoitella.
Kun kitaraoppilas harjoittelee kotona säännöllisesti, hän kehittyy nopeammin ja kitaransoiton opettaja pystyy viemään oppilasta nopeammin kohti oppilaan kitaransoiton tavoitteita. Vastaavasti, jos kitaraoppilas ei harjoittele, ei opettajakaan pysty viemään häntä eteenpäin kitaratunneilla niin nopeasti kuin opettaja pystyisi.
Tärkeintä harjoittelussa on säännöllisyys. Säännöllinen harjoittelu ei vaadi tuntikaupalla aikaa, vaan esimerkiksi 15 minuuttia päivittäin riittää hyvin. 5 minuuttiakin on parempi kuin ei yhtään mitään. Löytyykö sinulta 5 minuuttia aikaa harjoitella joka päivä? En ole vielä tavannut ihmistä, jolta ei löytyisi.
Esimerkki: Otetaan kaksi täysin identtistä soittajaa ja nimetään heidät vaikkapa Jussiksi ja Petteriksi. Esimerkin vuoksi oletetaan, että kaikki ominaisuudet heidän välillään ovat täysin identtiset, harjoittelua lukuunottamatta. Jussi harjoittelee kerran viikossa 1,5 tunnin verran. Petteri harjoittelee 15 minuuttia joka päivä. Jussin harjoittelumääräksi viikossa tulee 90 minuuttia ja Petterin harjoittelumääräksi 105 minuuttia, eli 16,7% enemmän kuin Jussilla. Sen lisäksi Petterin taidot saavat harjoittelusta ärsykkeen kehittymiselle joka päivä, kun taas Jussin taidot saavat harjoitusärsykkeen vain yhden kerran viikossa. Kumpi soittaja edistyy nopeammin?
Näin vältät tämän virheen: Järjestä aikaa kalenteriin säännöllistä harjoittelua varten. Näin kitaransoiton opettajasi pystyy viemään sinua nopeammin eteenpäin kohti kitaransoiton tavoitteitasi. Tärkeintä on tehdä jotain joka päivä. Jos haluat lisää tietoa tästä, lue tämä opas kitaraharjoittelusta.
Tämä tarkoittaa sitä, ettei kitaraoppilas luota siihen, että opettajan opettama tapa olisi paras vaihtoehto ja kieltäytyy opettelemasta sitä. Tämä on virheistä harvinaisin, mutta ylivoimaisesti pahin. Miksi? Se käytännössä estää kitaransoiton opettajaa tekemästä työtään, eli auttamasta kitaraoppilasta. Se siis nollaa täysin kitaratunneista saadun hyödyn.
Tätä esiintyy yleensä vain pidempään soittaneilla kitaristeilla, jotka tulevat ensimmäisiä kertoja kitaratunneille. Mitä pidempään kyseinen soittaja on soittanut, sitä todennäköisemmin hänellä on paljon soittoon pinttyneitä virheitä. Nämä virheet täytyy korjata kitaratunneilla, sillä ne ovat lähestulkoon aina pullonkaula kyseisen soittajan soitossa.
Tässä yksinkertainen esimerkki siitä, miten epäluottamus opettajaa kohtaan voi ilmetä kitaratunnilla: Opettaja huomaa kitaraoppilaan tekniikassa virheen, joka estää kitaraoppilasta tekemästä kyseistä tekniikkaa kunnolla ja tämä asia tulee korjata. Opettaja käy asian läpi oppilaan kanssa ja perustelee, miksi tämä asia pitää korjata. Oppilas kokeilee sen jälkeen oikeaa tapaa tehdä kyseinen tekniikka ja valittaa ensi kokemuksensa perusteella sen tuntuvan luonnottomalta tai oudolta tai muuta vastaavaa. Tämän perusteella oppilas ei edes yritä opetella tätä uutta tapaa, joka lopulta olisi paras tapa kyseisen tekniikan tekemiseen.
Mietitäänpä hetki. Jos sinulla on tekniikkavirhe ja olet tehnyt kyseisen tekniikan satoja tai tuhansia tai kymmeniä tuhansia kertoja väärällä tavalla, tämä väärä tapa on se tapa, joka sinulta tulee luonnostaan. Kun kokeilisit uutta, parempaa tapaa tehdä vastaava tekniikka, voit olla aivan varma, että tämä uusi tapa EI tule sinulta luonnostaan.
Sinulla on lihasmuistisssa väärä tapa tehdä kyseinen tekniikka. Lihasmuisti ei erota, onko kyseessä se paras tapa tehdä kyseinen asia vai ei. Lihasmuisti ainoastaan tallentaa sen toistuvan tavan, millä kyseistä asiaa teet. Se on hyvin yksinkertaista. Uuteen tapaan täytyy ensin tottua, jonka jälkeen puhtailla toistoilla hermotus ja motoriikka kehittyvät ja uusi tapa tehdä tekniikkaa ajetaan lihasmuistiin. Vasta tämän jälkeen uusi ja parempi tapa tulee luonnostaan.
Tottakai on ymmärrettävää, että aluksi voi tuntua turhauttavalta, kun joutuukin opettelemaan jonkin asian uudestaan. Tiedän tasan tarkalleen tämän tunteen, sillä olen joutunut itsekin korjaamaan virheitä omassa soittotekniikassani. Esimerkiksi pikkaustekniikan sen jälkeen, kun olin soittanut 10 vuotta väärällä tekniikalla. Mutta sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Se on vähän työlästä, mutta mikään ei tule soitonoppimisessa ilmaiseksi.
Loppujen lopuksi tässä on kyse vain ja ainoastaan asenteesta. Ei mistään muusta. Ja jos kitaraoppilaan asenne on se, ettei hän halua oppia niitä asioita mitä hänelle opetetaan, silloin hän ei niitä opi. Jos hän ei aio nähdä vaivaa korjatakseen pinttyneet virheet pois soitostaan, eli suomennettuna ei halua tulla paremmaksi soittajaksi, silloin hän ei tule paremmaksi soittajaksi. Jos tilanne on tämä, ei kukaan kitarasoiton opettaja maan päällä pysty häntä silloin auttamaan.
Ensinnäkin, tälläinen kitaraoppilas tuhlaa täysin kitaransoiton opettajan aikaa ja vie oppilaspaikan joltain soittajalta, joka olisi oikeasti motivoitunut. Toiseksi, kitaraoppilas tuhlaa omia rahojaan tässä tapauksessa. Hän ei voi hyötyä kitaratunneista millään tavalla, koska ei luota opettajaansa. Ei kitaratunneista silloin kannata turhaan maksaakaan.
Näin vältät tämän virheen: Luota kitaransoiton opettajaasi ja tee kuten hän sanoo. Silloin vasta näet, kuinka tehokasta kitaransoiton opettajan opastus voi olla. Mitä ikinä kitaransoiton opettajasi sinulle ohjeistaakaan, hän tekee sen, koska haluaa sinun kehittyvän ja saavuttavan tavoitteesi nopeammin. Ja sinä saat täyden hyödyn kitaratunneistasi.
Mutta jos todella epäilet nykyisen kitaransoiton opettajasi pätevyyttä, tutustu tähän oppaaseen siitä, kuinka valitset kitaransoiton opettajan.
Tämä virhe on kevyempi versio edellisestä, mutta tämäkin nollaa tehokkaasti kitaratunneista saadun hyödyn. On kuitenkin erittäin hyödyllistä oppia ymmärtämään tämän virheen kautta sitä, kuinka suuri vaikutus kitaraoppilaan omilla teoilla on hänen oppimiseensa.
Esimerkki: Sinulla voi olla maailman paras opettaja, joka opettaa sinulle kaikki kitaransoiton asiat täydellisessä järjestyksessä ja näyttää sinulle parhaat tavat harjoitella kyseisiä asioita, jotta opit ne niin nopeasti kuin vain ikinä on mahdollista oppia. Mutta jos et tee, kuten opettajasi on sinulle ohjeistanut, saatko silloin täyttä hyötyä kitaransoiton opetuksesta? Vaikka sinulla olisi maailman paras opettaja.
Opettajan ohjeiden noudattamatta jättäminen on lähes sama kuin ei olisi opettajaa ollenkaan. Vastaavasti, vaikka kitaraoppilaalla olisi vain keskinkertainen opettaja, opettajan ohjeita tarkasti noudattamalla tämä kitaraoppilas kehittyy paljon nopeammin kuin ilman opettajaa. Opettajan ohjeita noudattamalla kitaraoppilas saa aina maksimaalisen hyödyn kitaratunneistaan ja parhaan vastineen kitaratunneista maksamalleen rahalle.
Näin vältät tämän virheen: Kuuntele kitaratunneilla opettajan ohjeita huolellisesti ja noudata näitä ohjeita tarkasti. Tee muistiinpanoja, jotta muistat opettajan ohjeet kotona. Näin saat parhaan hyödyn kitaratunneistasi. Ja arvaatko mikä on paras tapa testata, kuinka hyvä opettaja sinulla on? Noudata tarkasti hänen ohjeitaan, niin näet tuottaako hänen opetuksensa todella tuloksia.
Tässä oppaassa on myös yksi erittäin tärkeä pääpointti: Kitaratuntien kuuluu olla myös hauskaa! Kun mietin taaksepäin niitä opetuksessani olleita oppilaita, jotka tekivät edellä mainittuja virheitä, huomaan heissä yhtäläisyyksiä. He eivät nauttineet kitaratunneista kovin paljon, eikä heillä ollut opetuksessa kovin hauskaa verrattuna soittajiin, jotka eivät tehneet näitä virheitä. Miksi?
He eivät nauttineet eikä heillä ollut hauskaa, koska he eivät saaneet 100% hyötyä kitaratunneistaan, eivätkä kehittyneet niin hyvin kuin olisivat voineet. Miksi?
Koska he eivät hoitaneet omaa osuuttaan kunnolla. On tärkeää ymmärtää, että kitaransoitonopettaja pystyy vaikuttamaan kitaransoiton oppimiseesi kunnolla vain silloin, kun hoidat oman osuutesi hyvin. Eli vältät kaikkia tässä mainittuja virheitä.
Silloin saat täyden hyödyn kitaratunneistasi ja kehityt niin nopeasti kuin mahdollista. Kun hoidat oman osuutesi kunnolla ja osoitat hyvää asennetta kitaratunneilla, voit olla varma, että kitaraopettajasi on innoissaan joka ikinen kerta, kun astut opetustilan ovesta sisään. Haluaisitko sinä, että opettajasi on innoissaan aina, kun tulet kitaratunneille? Opettajasi ei silloin malta odottaa, että pääsee auttamaan sinua taas eteenpäin kitaransoittosi kanssa.
Silloin kitaratunneistasi tulee todella hauska ja positiivinen kokemus, joka on jokaisen euron arvoinen.
Onko sinulla asenne kohdillaan, mutta et ole löytänyt vielä kitaransoiton opettajaa? Tutustu tähän oppaaseen kitaransoiton opettajan valitsemisesta.
Klikkaa tästä palataksesi takaisin ilmaiset oppaat -sivulle.